Petteri Pitkänen kävi tiukan taistelun K-2 1000m olympiapaikasta

Merimelojien Petteri Pitkänen meloi yhdessä Pirkka-Melojien Tommi Ritalan kanssa tasaiset karsinnat Suomen edustuksesta Pekingin Olympialaisten K-2 1000 metrille.

Suomen nelikköjoukkueen - jossa Merimelojia edustivat Petteri Pitkänen ja Ilkka Ritvos - jäätyä ilman olympiapaikkaa EM-kilpailuissa toukokuussa, siirrettiin katseet Suomen sisäiseen karsintaan kaksikon 1000 metrin olympiapaikasta. Nelikkömiehistä kaksikkoon istuivat Pitkänen ja Pirkka-Melojien Tommi Ritala, joilla arveltiin olevan parhaat mahdollisuudet maakohtaisen olympiapaikan Suomelle viime vuonna hankkineiden Kangasalan Mika Hokajärven ja Kalle Mikkosen haastamiseen.

Kanoottiliiton valintamenettely vuoden 2004 olympialaisiin herätti aikanaan ristiriitaisia tunteita ja tuli osittain myös urheilijoiden oikeusturvalautakunnan tuomitsemaksi. Valitettavasti valintaprosessi ei tälläkään kertaa mennyt aivan siisteimmällä ja avoimimmalla mahdollisella tavalla. Päävalmentaja Martin Hunter otti kevään aikana asiakseen katsoa, että kaksikkopari Hokajärvi-Mikkonen valitaan olympialaisiin riippumatta siitä miten muut miehet melovat. Onneksi Kanoottiliiton hallitus päätti kuitenkin kevään EM-kilpailujen jälkeen antaa haastavalle kaksikolle mahdollisuuden karsia olympiapaikasta Hokajärveä ja Mikkosta vastaan. Katsastuskisoiksi määrättiin Saksan Duisburgin ja Puolan Poznanin maailmancup-osakilpailut kesäkuussa. Valitettavasti lopullinen päätös katsastuksista jäi näin kovin viime hetkeen ja teki tehtävästä hyvin haasteellisen.

Duisburgissa Pitkänen ja Ritala starttasivat ensimmäiseen kilpailuvetoonsa takanaan vain kahdeksan harjoituskertaa samassa kaksikossa. Kaksikko kuitenkin selvisi kunnialla alkuerästään, meloi välieriin, välierästä B-finaaliin ja siellä neljänneksi, eli kokonaiskisan 13. sijalle. B-finaalissa meloi myös kaksikko kaksikko Hokajärvi - Mikkonen, jonka sijoitus oli 11. - vain 1.4 sekuntia Pitkästä ja Ritalaa edellä.

Ratkaisevassa Puolan maailmancup-kisassa suomalaiskaksikot meloivat Duisburgiakin tasaväkisemmin. Olihan nyt jo Pitkäsellä ja Ritalalla takanaan yksi kilpailu, ja sen kautta parempi luottamus omaan suoristustasoon. Alkuerässään Pitkänen ja Ritala ylsivätkin jo kolmanneksi ja meloivat kirkkaasti jatkoon, niin tekivät myös omassa alkuerässään toisia olleet Hokajärvi-Mikkonen. Välierävaiheessa arpa heitti suomalaiskaksikot eri eriin, joten keskinäistä kohtaamista ei syntynyt. Omassa välierässään Pitkänen ja Ritala päätyivät neljännelle sijalle ajalla 3.19.80. Hokajärvi ja Mikkonen puolestaan meloivat omassa välierässään kolmanneksi ajalla 3.20.15 ja pääsivät A-finaalin, Pitkäsen ja Ritalan jäädessä paremmasta ajastaan huolimatta B-finaaliin. Näin Suomen edustus Pekingin olympialaisiin ratkesi lopullisesti Mikkosen ja Hokajärven hyväksi.

Kaikesta huolimatta Pitkäsen ja Ritalan nousua muutamassa viikossa täysin tasaväkisiksi kilpakumppaneiksi koko vuoden kaksikkoa Olympiakomitean taloudellisella ja Kanoottiliiton valmennuksellisella tuella harjoitelleita Hokajärveä ja Mikkosta vastaan on pidettävä erinomaisena suorituksena.